Huom. Liven alkamista on siirretty tunnilla eteenpäin. Aloitetaan klo 12.

Nyt on John Lamb Lashin Ei Herran kuvaksi painossa. Eli ei kestä enää kauaa, kun niitä saa. https://www.kuplakustannus.fi/johnlamblash

Tässä vielä lukunäyte kirjasta, jos joltakulta on mennyt ohi.

Taas tulee uutta Dolores Cannonia suomen kielellä. Kuten muutkin tähän asti suomennetut Dolores Cannon -kirjat, niin tämäkin kirja perustuu Dolores Cannonin regressiohypnoosiasiakkaiden transsitilassa tuomiin tietoihin.

Kirja Elämien välissä (engl. Between Death and Life) kertoo nimensä mukaisesti siitä, millaista elämä on verhon tuolla puolen. Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja mitä tapahtuu ennen syntymäämme tänne. Karman käsite käydään hyvin perusteellisesti lävitse, ja miten kattava ja monisäikeinen on se energioiden verkosto, joka määrittelee sen, että millaiseen inkarnaatioon lähdemme, ja miksi.

Nyt ennakkotilattavissa, ja ehtinee vielä joululahjaksi. 😊

Kuplakustannuksen verkkokaupasta:
https://holvi.com/shop/kuplakustannus/

Laitan alle pari poimintoa kirjasta, ja myös täältä voi ladata lukunäytteen:
https://www.kuplakustannus.fi/dolorescannon/elamienvalissa

S: Juuri niin. Tällä puolella meitä usein huvittaa ihmisten kiihkeys ja kärsimättömyys. Johtuu henkimaailman ja fyysisen maailman eroista. Henkimaailmassa ajatus on yhtä kuin teko. Pelkkä ajatus riittää halutun asian toteutumiseen. Fyysisessä maailmassa asiat eivät ole näin helppoja, joten ihmisten tulee oppia kärsivällisyyttä.

On tärkeää, että Maassa meille annetaan aikaa ajattelun ja materialisoitumisen välille, jotta voimme muuttaa mieltämme. Olisimme ongelmissa, jos asiat tapahtuisivat välittömästi ne ajateltuamme. Loisimme todennäköisesti kaaoksen omalla vajavuudellamme (itsekkyydellä, kateudella, jne). Emme ole aikomuksissamme kovin puhdasmielisiä, ja he ovat todenneet aiemmin, että aikomus on kaikkein tärkein osa sitä minkä haluamme materialisoituvan.

D: Tarkoitatko, että sielu voi elämään astuessaan tiettyjen menneiden elämien kokemusten sijaan…
S: He voivat hankkia informaatiota akaasisista arkistoista ja jäljentää tämän sieluunsa, jolloin siitä tulee heidän kokemuksensa.
D: No… voitko kertoa miten voin erottaa nämä toisistaan omassa työssäni?
S: En, koska en pysty itsekään erottamaan niitä. Jäljennetty elämä on yhtä todellinen kuin oikeasti koettu. Se sisältää kaikki tunnetilat, muistot ja tuntemukset. Omasta näkökulmastani olisi mahdoton erottaa, koska olen niin täysin sulautunut kokemukseen. Se on koko sen idea. Sillä tavoin on mahdollista elää satojatuhansia vuosia planeetalla ilman aiempaa kokemusta.

S: Meidän tulee nyt puhua varauksettomasta rakkaudesta. Sanoisimme, että tämän käsitteen kokemiseksi vaaditaan myös saman energian puutteen kokemista. Kuvio ja suuri suunnitelma toimii siis siten, että ihminen huomaa palaavansa pimeydestä ja rakkauden sekä ymmärryksen puutteesta takaisin tälle puolelle valoon ja ehdotonta rakkautta tarjoavien ympäröimäksi. Tällöin voi muistaa helposti sen puutteen ja suhtautua mitä harmonisemmalla tavalla sen runsauteen. Tämä on juuri se mitä tämä planeetta on tällä hetkellä kokonaisuutena oppimassa. Hämmennys ja epäharmonia ovat synkentäneet ja vääristäneet tämän rakkauden lähes tunnistamattomaan tilaan. Siirtymä ehdollisesta rakkaudesta ehdottomaan on nyt myöhemmissä vaiheissaan.

Olento seisoo korkealla kallionkielekkeellä ja katsoo edessään olevia vuoria. Hän on tullut tähän luolasta. Hänen takanaan on kokonainen luolien verkosto. Hänen kehonsa ei ole ihmisen keho eikä tämän paikan olosuhteet ole täysin sopivia hänen elimistölleen. Hän on kotoisin kaukaa toiselta planeetalta.

Kotiplaneetallaan hän oli osa ryhmää, joka tutki ja kehitti tapaa matkustaa ajassa. Monet ryhmät puuhasivat saman asian parissa, ja heidän kesken oli kuin kilpailu, että kuka saa kehitettyä siihen menetelmän. He kaikki halusivat Maahan. Maasta puhuttiin, että se oli kuin laboratorio, jossa voisi kokea ja tuntea kokemuksia, jotka täällä eivät olleet mahdollisia. Lisäksi siellä sanottiin olevan mineraaleja, jotka olisivat heillekin hyödyllisiä. Tietystä mineraalista saataisiin tietyn kaavan avulla ainetta, joka olisi hyvin kestävää, ja sitä voitaisiin käyttää liikkumisessa pitkillä matkoilla.

Tämä olento ei ole Maahan lähdöstä niin innostunut kuin muut. Häntä epäilyttää, että jos sinne Maahan pääsee, niin pääseekö sieltä enää takaisin.

On rotu, joka jo kulkee Maassa. He ovat isokokoisia ja järkälemäisiä. Heillä ei varsinaisesti ole kasvonpiirteitä ja pää on kuin kivenmurikka. He etsivät ja hakevat Maasta mineraaleja. Mutta he tarvitsevat näiden toisten entiteettien osaamista valmistaa ainetta, sillä sitä tietämystä heillä ole.

Kulkemistehtävät on ratkaistu ja Maahan on paljon liikennettä. Aluksia tulee ja menee. Maassa on nyt monia eri ryhmittymiä, jotka antavat Maan asukkaille tietoa, opettavat, rakentavat energiavoimaloita ja juhlapaikkoja. Tarkoituksena on kehittää ja jalostaa Maan asukkaiden olosuhteita ja tietoisuutta. Kaikki tapahtuu Neuvoston valvonnan alaisena ja koordinoimana. Mutta on myös niitä ryhmiä, jotka toimivat Maassa ohi Neuvoston valvonnan, omiin tarkoituksiinsa. Neuvosto on heistä tietoinen ja antaa varoituksia ja ohjeita heille, mutta he tekevät omiaan silti. Kivipäät louhivat mineraaleja vailla kunnioitusta Maata kohtaan ja jättävät jälkeensä elottomia raunioita, ja liskot toimivat maan alla erillään muista.

On kulunut tuhansia vuosia Maan aikaa. Sitä paikkaa, johon olento ryhmänsä kanssa alunperin tuli, ei enää ole. Se hävitettiin. Siellä alkoi lopulta mennä vähän kaikki pieleen. Maahan oli tullut monia rotuja, rodut sekoittuivat sekä keskenään että Maan asukkaiden kanssa, ja he alkoivat käyttää opetuksia väärin. Lisäksi Maan alkuperäisihmisille tehtiin pahaa, joten Neuvosto päätti hävittää koko paikan ja upotti sen.

Olento ei ollut paikalla tuhon sattuessa, vaan hän katsoi sitä vuorilta. Hän oli osoitettu lähtemään kivipäiden oppaaksi tunnistamaan näiden vuorilta löytämää mineraalia, mutta hän oli päättänyt jo lähtiessä, että ei aio kertoa näille. Kun kivipäät näyttävät hänelle löydöstään, olento sanoo, ettei tunnista sitä, jolloin kivipäät ottavatkin hänet vangikseen, eivätkä päästä häntä palaamaan ryhmänsä luo. Luolastosta on vain yksi uloskäynti, ja siinä seisoo vartija.

Olento oppii ajan myötä tuntemaan osan luolastosta. Siten hän löysi myös tämän käynnin ulos kallionkielekkeelle. Siinä hän nyt seisoo kivipäiden vankina. Hänen asemapaikkansa on tuhoutunut, ryhmänsä hajaantunut ja Maahan suuntautuva liikenne lakannut. Kaikki on kaaoksessa. Hän tuntee olevansa valmis luovuttamaan. Hän käy makuulle ja päätöksensä elämänsä päättymisestä tehtyään hänen sielunsa jättää kehon.

Nyt hän on vapaa ja tuntee helpotusta. Siinä elämässä tehdyt asiat olivat tarpeellisia ja sovittuja. Ne kuuluivat hänen tehtäväänsä. Hän on sopinut sekaantuvansa Maan asioihin. Mutta koko tehtävä ei ollut vielä tässä, vaan hänen tulee palata Maahan ihmisenä.

1h 24 min

https://youtu.be/Cqw5a_iNQQg

Torstaina klo 18 ollaan Kupla Kustannuksen Joonaksen kanssa Totuuden Etsijöissä rupattelemassa Kuplan julkaisemista kirjoista. Kupla on tähän mennessä julkaissut paljon Dolores Cannonin tuotantoa, joka perustuu Cannonin regressiohypnoosiasiakkaidensa kautta saamaan informaatioon maailmankaikkeudesta, jossa elämme. Sielun inkarnaatiokierrosta, elämästä tuolla puolen, kontakteista Maan ulkopuolisiin ja heidän vaikutuksestaan Maahan ja ihmiskuntaan, Maan ja ihmiskunnan ylösnousemuksesta.

Juttelin Joonaksen kanssa siitä, mitä hänellä on seuraavaksi mielessä, ja on meneillään todella mielenkiintoisia aiheita metafysiikan saralta. Minulle tuntemattomia nimiä, ja outoja aihealueita. Innolla odotan pääseväni niitä oikolukemaan ja laajentamaan taas ymmärrystäni siitä, että mikä tämä maailma oikein on, jossa elämme.

Tästä linkistä pääsette suoraan live-lähetykseen. Tervetuloa kuuntelemaan ja esittämään kysymyksiä ja kommentteja. ❤
Katsotaan, että millaisiin sfääreihin juttu rönsyää. 😘

https://youtube.com/live/UATqQy25O8M

Tänään Totuuden Etsijöiden kanavalla klo 18 uusintana haastatteluni reilun vuoden takaa.

https://youtu.be/RHVWk-bhnIM

Olento pitää kättään lukioikäisen tytön rintakehän päällä. Kädessä on voima. Nukkuvaa tyttöä ollaan siirtämässä alukseen. Hänen munasolujaan ja elinvoimaansa tarvitaan.

Näiden olentojen elämä on muuttunut harmaaksi, ja he itsekin ovat muuttuneet harmaiksi. Aikanaan he lähtivät kontrolloinnin tielle. Poistettiin kaikki, mikä näytti tarpeettomalta, virheelliseltä ja epätäydelliseltä. Kaikki elämänalueet pyrittiin saamaan hallittaviksi. Myös genomi.

He hakevat nyt apua ja ratkaisua heidän sivilisaationsa tilaan. Lapsia syntyy enää keinokohtujen avulla ja vaivoin enää sittenkään. Genomi kartoitettiin ja sen kanssa on puuhasteltu. Se alkoi Maa-planeetalta ja teknologia mahdollisti sen muokkaamisen eteenpäin. Työtä tehtiin pieteetillä ja haluttiin saada kaikesta tarkka selko ja genomi hallintaan. Kokonaisuus selvitettiin, mutta kaikkien osasten yhteys toisiinsa taisi unohtua ottaa huomioon, eikä ollut edes heidän hallittavissaan. Kaikki mikä näytti virheiltä ja epäonnistumisilta pyrittiin poistamaan.

Nyt he pyrkivät tekemään korjausliikkeitä menneeseen aikaan, koska tulevassa ei enää ole mitään tehtävissä. He ovat lähettäneet ihmisille sellaista informaatiota ja energiaa, että ihmiskunta itse oivaltaisi enemmän sallia kuin kontrolloida. Luojajumalan elämänvirtaa ei tule yrittää kontrolloida, vaan sen tulee antaa virrata.

Munasolun otto tytöltä onnistuu teknisesti hyvin heidän hienovaraisella tekniikallaan. Mutta nousee pieni epäröinti siitä, että jääkö hänelle tästä jotakin haittaa, kun he eivät ole ihan varmoja hänen tietoisuutensa tasoa. He pyrkivät saamaan unohduksen aikaan, mutta Maa-olennoissa on heille tietynlaista hallitsemattomuutta. He eivät pysty täysin kontrolloimaan ihmisen tiedostamatonta mieltä ja millainen muistijälki sinne jää.

Tämä oli hyvin yleistä, kunnes selvisi, että ihmisen alitajuinen puoli tiedosti tehdyt toimenpiteet, ja Galaktinen Federaatio alkoi rajoittaa heidän toimintaansa. Sitä alettiin pitää epäeettisenä. Mutta tästä on jo ollut apua. Heillä on jo kasvamassa n. 200 000 yksilön populaatio toisella planeetalla. Siellä on lapsia ja nuoria aikuisia. He ovat hyvin Maan ihmisiä muistuttavia piirteiltään.

Tämän sivilisaation kehityspolku on yksi mahdollinen polku Maan ihmiskunnan nyt-hetkestä. Kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Kontrolloinnin ja jalostuksen äärimmilleen vieminen on heidän sivilisaationsa kehityspolussa kokeiltu, ja nyt on aika valita jotain muuta. On aika valita kaiken runsauden, poikkeavuuksien, roiskeiden ja värikylläisyyden sallimista, persoonallisuuden sallimista ja arvostamista. Sen kehityslinjan päässä on iloa, värejä, tunteita. Ihmisyyttä, yhdistelmä korkeampaa tietoisuutta ja hallitsemattomuutta.

59 min.

https://youtu.be/UevEXYjlDi8

Tyttö on etsimässä kristallia, joka taittaisi valon juuri oikealla tavalla ja avaisi ihmisten silmät näkemään illuusion läpi. Hän aikoo yrittää kristallin avulla estää uhrirituaalin toteuttamisen. Hän ei tykkää näistä rituaaleista, ja sitä paitsi tällä kertaa uhrikivellä makaa hänen paras ystävänsä.

Uhrikivi on singahtanut taivaalta maahan. Se putosi ihmisen päälle, ja siitä keksittiin, että kivi janoaa verta, ja sitä alettiin käyttää uhrikivenä. Se raahattiin pyramidimaisen temppelin huipulle, jossa uhrimenoja oli tehty jo kauan ennen kiveä.

Kivi on peräisin toiselta planeetalta. Se sinkoutui sieltä yhteenoton seurauksena. Planeetalla elettiin rauhassa ja harmoniassa, eikä siellä koskaan tapahtunut mitään. Kivi oli siellä hoitokivi. Harmoniasta huolimatta planeetan asukkaat tiedostivat, että on olemassa myös toisenlainen maailma, ja sen vuoksi he pitivät jatkuvasti vartiovuoroja. Vartiossa ylläpidettiin energeettistä suojaa, ja vartiovuoron jälkeen ihmistä hoidettiin kiven päällä, jotta hänen energiansa saatiin taas elpymään ja tasapainoon, sillä energeettisen suojan ylläpitäminen oli energioille kuluttavaa. Tämä kansa oli Lyyran jälkeläisiä.

Kauan ennen heidän sivilisaatiotaan oli toinen planeetta, jossa elivät heidän esi-isänsä. Se planeetta räjähti kahtia. Planeetalla eli kaikkien rotujen edustajia. Siellä kaikki oli luotu, se oli kaikkien rotujen alkukoti.

Planeetan sisälle alkoi kasvaa paine, ja siitä paineesta muotoutui muna. Se oli tavallaan planeetan jätetunkio. Jäte oli huolta, ahneutta, kaunaa, epäilyksiä – kaikkia niitä negatiivisia tunteita, joita planeetan asukkaat eivät halunneet tuntea eivätkä tunnustaa, ja jotka he vain työnsivät syrjään, sillä he olivat tottuneet näkemään pelkää valoa, eivätkä halunneet nähdä tummaa. Planeetan maaperä imi ja imi näitä energioita itseensä, kunnes se ei enää pystynyt imemään niitä enempää, vaan planeetan oli pakko purkaa ne johonkin, ja niin ne alkoivat ottaa fyysistä muotoa. Näin sai alkunsa neljällä jalalla kulkeva matelijaolento, joka kaivautui planeetan sisältä pinnalle. Mutta planeetan asukkaat eivät halunneet nähdä matelijaakaan, joten he sulkivat tältä silmänsä. Aina kun matelijaa kieltäydyttiin näkemästä, sen voima kasvoi ja energia muuttui entistä tummemmaksi.

Ajan saatossa olento oli luonut itselleen planeetan, mustan ison planeetan. Mutta ihmiset eivät edelleenkään halunneet nähdä matelijaolentoa, eivätkä sen planeettaa. Joten tummaa energiaa virtautettiin alkuplaneetan sisään edelleen, ja lopulta planeetta ei kestänyt sitä enää. Se hajosi.

Räjähdys oli niin valtaisa, että sitä ei kukaan voinut olla huomaamatta. Se herätti ihmiset näkemään, että on muitakin värejä kuin valkoinen. Järkytyksen seurauksena osa planeetoista muuttui tumman energian planeetoiksi, osa oli valkoisen energian planeettoja. Näin kokonaisuudessa vallitsi tasapaino.

Nyt Lyyran jälkeläiset elävät alkuplaneetan räjähdyksessä irronneella kappaleella. Matelijaolento kuiskuttaa koko ajan ihmisten mieliin omaa myrkkyään: vihaa, katkeruutta, kaunaa – ja sitä myrkkysihinää vastaan planeetan vartijat pitävät suojaa yllä.

Matelija ei pidä siitä, että häntä ei nähdä, ja siksi se kiinnittää nyt kaiken huomionsa tähän planeettaan. Suojan ylläpitäminen tulee entistä raskaammaksi. Lopulta planeetan suojus murtuu, ja matelija itse läsähtää planeetan pinnalle. Planeetan peittää musta töhnä, joka imee kaiken alleen. Jysähdyksen voimasta hoitokivi sinkoaa lentoon, ja samassa sinkoutuu lentoon myös pieni lapsi, tyttö. Lapsi on kuuro eikä hän kykene kävelemään. Sekä kivi että lapsi päätyvät Maa-planeetalle, samoille seuduille.

Parantajanainen hoitaa tyttöä. Hän opettaa lapsen myös parantamaan itseään, ja niin hän saa parannettua itseltään kuurouden ja pystyy alkamaan kävellä.

Yhteisöä dominoi mieshallitsija. Hän johtaa uhrirituaaleja. Nyt tytön paras ystävä on uhrattavana, koska hän oli uskaltanut sanoa miehelle vastaan. Tyttö aikoo yrittää estää rituaalin herättämällä ihmiset näkemään miehen todelliset kasvot. Kun hän nostaa oikeanlaisen kristallin ylös, illuusion verho raottuu ja miehen oikeat kasvot näkyvät selvästi.

Kun ihminen on kokenut sekä mustan että valkoisen, ei siitä tule harmaata, vaan siitä tulee värien kirjo, tulee tasapaino ja ihminen on omassa voimassaan. Silloin hänen ympärillään ei enää tarvita illuusiota, vaan illuusio haihtuu. Mies todellisessa olemuksessaan oli illuusio ja hän haihtui tyhjyyteen eikä palaa ennen kuin joku hänet uudelleen luo. Hän saa voimansa siitä, että häntä ei nähdä.

Kun hallitsijamies on poissa, parantajanainen, tyttö ja tämän ystävä lähtevät meren taakse. Siellä on maa, jossa on jo valmiiksi valoa ja varjoja. Siellä on aito rauha, jota ei ylläpidetä suojauksilla tai säännöillä. Siellä eletään – nauretaan ja itketään.

2h 18 min

https://youtu.be/yLmaqFbVPeE

Nuori mies on aatelisperheen vanhin poika, ja hänet vihitään nyt vanhojen, hallitsevien sukujen salaisiin tietoihin. Alueen asukkaista on kautta aikain kerätty ja kirjattu ylös tietoja, joita voidaan tarvittaessa myöhemmin käyttää heitä vastaan. Näin on saatu ohjailtua asioita niin kuin suvut ovat halunneet. Tietämys näiden salaisten tietojen olemassa olosta on jo sukupolvien ajan kulkenut suvuissa isältä perheen vanhimmalle pojalle.

Mies saa haasteen kaksintaisteluun. Toisen mahtisuvun edustaja syyttää häntä petturiksi, salaisten tietojen paljastajaksi. Mies ja hänen sukunsa tietää syytteet perusteettomiksi, mutta mies on silti velvollinen puolustamaan kunniaansa kaksintaistelussa. Kaksintaistelu, kuten syytöksetkin, on vilpillinen. Vastapuoli on laittanut myrkkyä peitsensä kärkeen, ja mies kuolee pian taistelussa saamaansa pistohaavaan, vaikka itse haava ei ollutkaan kuolettava.

Haastajan teon motiivina oli paitsi henkilökohtaiset antipatiat miestä kohtaan, niin myös se, että hän ei halunnut sisarensa menevän miehen kanssa naimisiin, koska koki, että siinä tapauksessa hänen sukunsa olisi joutunut tämän miehen sukua heikompaan asemaan.

Mies kuolee jo matkalla taistelupaikalta kotiin. Todisteita myrkyn käytöstä ei ole, mutta epäilys jää kytemään miehen suvun keskuudessa. Näitä epäilyjä tihkuu vastapuolen suvun korviin, ja näin saa alkunsa vuosisatoja kestävä vihanpito näiden kahden suvun välillä. Ennen kuolemaansa hän ehti tajuta tulleensa myrkytetyksi, ja että peliä ei pelattukaan herrasmiessäännöillä. Hänen viimeisiä ajatuksiaan oli, että hän vielä palaa kostamaan tämän.

Suvut riitautuvat keskenään niin pahasti, että sukujen salaseuratoiminta jakaantuu pienempiin kuppikuntiin. Miehen suvun perustamassa seurassa aletaan käyttämään myös mustaa magiaa ja tekemään kirouksia, koska he haluavat kostaa perheen vanhimman pojan kuoleman. Vastapuolen suvussa alkaa esiintymään sairastumisia, ja etenkin naispuolisissa suvun jäsenissä hermoheikkoutta ja hysteriaa.

Miehen henki ei saa rauhaa. Kuoleman hetkellä vallalla ollut tunne loi vahvan tunnesiteen. Hän on levoton ja jää kiinni omaan kotilinnaansa, ei pääse sieluna eteenpäin, vaan jää välitilaan. Sieltä käsin hänen energiansa vaikuttaa elossa oleviin suvun jäseniin. Henki pitää yllä koston ja vihan energiaa, kuiskuttaa nuoremman veljensä korvaan koston tärkeyttä.

Monta vuosisataa jatkuu näin. Kunnes linnaan saapuu nainen, joka paitsi tietää suvun historian, myös tiedostaa linnassa vallitsevan rauhattoman energian. Hänen feminiininen energiansa ja rukouksensa saavat levottoman vainajan hengen irrottautumaan ja siirtymään eteenpäin. Henki tajuaa lopulta, että jatkuva kostamisen kierre ei ole johtanut mihinkään, se ei ole hyvittänyt mitään eikä auttanut ketään, päinvastoin. Hän on nähnyt sukuun syntyvän uusia lapsia ja tulevan uusia jäseniä, jotka ovat joutuneet kärsimään tästä sukudraamasta. Henki on jo kypsynyt lähtemään eteenpäin, mutta ei ole enää omin voimin osannut sitä tehdä.

Vastapuolen edustaja jäi elämään omaa fyysistä elämäänsä, joka ei ollut mitenkään onnellinen sekään, sillä omantunnon tuskat riivasivat häntä hänen loppuelämänsä. Hän ehti myös nähdä, mitä kärsimystä hänen oman sukunsa jäsenille hänen tekojensa seurauksena tapahtui.

Tehtyjä kirouksia ja riivauksia on aktiivisesti matkan varrella purettu, varsinkin silloin, kun ne vielä on tiedostettu. Kuolinvuoteilla on tekoja tunnustettu ja hyvitystä haettu.

1 h 17 min

https://youtu.be/alhVlCWN6V4

Viima tempaa oven auki ja lunta tuiskuttaa. Nainen etsii lasta lumipyrystä. Illalla hän vielä kertoi lapselle tarinaa ennen nukkumaanmenoa, mutta aamulla kun hän heräsi, ei lasta enää ollut sisällä kotimökissä. Tajutessaan, että lapsi ei ole sisällä, hänessä herää iso huoli. Ei ole mitään järjellistä selitystä sille, että miksi lapsi olisi mennyt ulos tuollaiseen myrskyyn. Hänelle on hyvin pian selvää, että olipa lapsi mennyt minne tahansa tuossa säässä, niin elossa hän ei voi enää olla. Jokin naisen sisällä jäätyy.

Naisen mies, lapsen isä, löytää pyyntimatkalta kotiin tullessaan vaimonsa liikkumattomassa tilassa tuijottamassa seinää.
Lasta ei enää koskaan löytynyt.

On kesän juhla. Ihmisiä on kokoontunut yhteen. Soitetaan, lauletaan ja tanssitaan. Kyläläiset ovat tuoneet ruokaa: kuivattua lihaa tai kalaa, marjoja.

Lapsen katoaminen on lähentänyt pariskuntaa toisiinsa. Suru katoamisesta on lieventynyt haikeaksi kaipaukseksi. Mies ei koskaan syyttänyt naista lapsen katoamisesta. Uusia lapsia pariskunnalle ei ole tullut, sillä nainen ei enää halunnut lapsia.

Ihmiset istuvat kokon ääressä. Paikalla on myös nainen, jolla puhutaan olevan shamanistisia kykyjä. Shamaani katsoo naista usein ilmeellä, joka kertoo, että hän haluaisi sanoa jotakin, mutta ei sano. Nainen tietää, että shamaani tietää, että mitä lapselle tapahtui, mutta hän ei halua siitä kysyä. Shamaaninaisen laulu ja rummutus on rauhoittavaa.

Naiselta kului pitkä aika, kun hän eli eristäytyneenä muista. Hän ei halunnut mennä kylille tai osallistua mihinkään yhteisiin juhliin, koska hän ei halunnut kohdata ihmisten puheita tai sääliä lapsen katoamisesta.

Nyt nainen on jo selvästi iäkkäämpi. Hänestä on tullut parantaja. Shamaaninainen on opettanut häntä. Heidän yhteistyönsä alkoi siitä, että hän hakeutui shamaaninaisen hoitoon vaivoineen, ja se sai hänet kiinnostumaan siitä, miten ihmisiä voi auttaa yrttien avulla.

Nainen on vanha ja nukkumassa pois. Mies on lähtenyt jo aiemmin. Naisen valtaa syvä rauha eletyn elämän suhteen: tämä meni nyt näin, ja näin on hyvä. Toisella puolella naista vastassa ovat tämän vanhemmat, mies, ja lumeen kadonnut poika. He ovat iloisena perheenä naista odottamassa. Poika kertoo, että hänen kokemuksensa ei ollut millään tavalla tuskallinen. Hän oli lähtenyt kävelemään yöllä unissaan. Hän oli kulkenut metsään, hautautunut lumeen ja paleltunut kuoliaaksi hyvin nopeasti. Hän oli nähnyt unta, että on kesä, ja että hän lähtee ulos leikkimään. Hänet oli jollain tasolla pidetty koko ajan unimaailmassa, eikä hän ollut missään vaiheessa tajunnut, että on lunta ja pakkasta.

Tämän elämänkokemuksen tarkoituksena oli oman syyllisyytensä purkaminen ja oppiminen tuntemaan empatiaa toisia lapsensa menettäneitä kohtaan. Sitä tarvitaan tässä ajassa, jossa elämme nyt. Niin moni tulee kokemaan syyllisyyttä valinnoistaan, jotka koskettavat heidän lapsiaan, sillä ne ovat saattaneet aiheuttaa vakavan sairauden tai jopa kuoleman. On tärkeää osata asettua surevan vanhemman asemaan ja olla tuomitsematta.

57 min

https://youtu.be/3UVerORTxU0

Live Tuulen Tyttärien Youtube-kanavalla tulevana sunnuntaina klo 17. Tehtiin Katin kanssa regressiosessio, jossa käytiin läpi kaksi hänen edellistä elämäänsä, joissa oli koettu iso trauma (kaksi edellistä postaustani). Näistä varsinkin jälkimmäinen liittyi vahvasti tähän nykyiseen elämään ja laukaisi voimakkaan purkuprosessin. Keskustelemme tästä ja traumanpurusta ylipäätään.

Huom. Tuulen Tyttäret -kanava on vaihtanut nimeään ja on nyt nimeltään Projekti Planeetta Maa.

Asiakaskokemus ryhmäregressiosta:

Olin menneessä elämässäni köyhän pienen puisen talon vanhin lapsi. Äiti oli jotenkin pieni ja sairas ja hiljainen, kuin elävä kuollut, robotti. Isä oli vahva, pitkä, lihaksikas ja lempeä. Hän yritti luoda kotiin toivoa. Hän metsästi ja kalasti, teki puutöitä. Autoin paljon äitiä kotitöissä ja pienempien lasten kanssa. Lapsia oli paljon.

n.16 vuotiaana lähdin pienen liinanyssykän kanssa kaupunkiin kävellen. Minulla oli sandaalit, mekkona sinertävä ja pään peittävänä huivina vaalea lakanoiden värinen kangas ja materiaalikin sen tapaista. Kävelin katua. Ajattelin että minun on pakko saada työpaikka ja yösija. Olin tummahiuksinen ja minulla oli kauniit kasvot. Olin laiha ja pienikokoinen.

Kaupunki oli synkkä ja likainen. Kadun alla oli toinen kerros jossa asui köyhiä ja kurjia. Siellä poltettiin kokoajan jotain ja haisi. Kadulla kävellessäni ensi kertaa yksin ilman isääni olin jäädä hevoskärryjen alle. Ne vain tulivat ”linnan” pihalta kuin syöksyen kadulle. Mies joka ajoi kärryjä oli komea, nuori, vaalea ja lihaksikas. Ja hän katsoi tarkoin minua.

Jonain toisena hetkenä tuo mies tuli kadulla luokseni ja sanoi että tule, minulla on sinulle töitä. Lähdin hänen mukaansa. Sain alkaa pestä linnan pyykkejä, viedä roskia alamaailmaan poltettavaksi ja auttaa kaikessa mahdollisessa. Välillä saattelin lapsia jonnekkin jostakin katua pitkin.

Tuo mies oli kuitenkin ihastunut minuun ja kohta asuinkin linnassa hänen huoneessaan. Hän oli linnan hevoskuski ja renki. Hän oli suuri rakkauteni ja meillä oli ihania ja intohimoisia hetkiä. Hän piti varansa kuitenkin että en tulisi raskaaksi.

Jossain kohtaa laitoin suuria pyykkejä likoamaan ja oli kuuma ja höyryä. Lipeää käytettiin. Kasvojeni kohtia joissa on ihottumaa kihelmöi regression aikana. Ajattelin että olen vapautettu tuosta kivusta ja kärsimyksestä ja minun ei tarvitse enää tässä elämässä kärsiä tuon elämän vuoksi.

Regressio jäi kesken kun puhelimen akku loppui. Muistoksi jäi ihana rakkaus ja intohimo. Onnellisuus vaikka oli köyhää. Suhde auttoi jaksamaan kurjaa elämää.

Tuli peruutus, joten tiistaille 13.2. vapautui sessioaika, aloitus klo 10..11 välillä. Varauskalenterista voi käydä sen nappaamassa. https://hannahrohkea.com/