Monien päällekkäisten luottamustoimen pitäminen yhtäaikaisesti johtaa tällaisiin poskettomiin palkkiolukuihin ja on varmasti haitallista näiden luottamustoimielinten toimintaan.

Tupla- ja triplavastuiden kieltäminen olisi ikävää rajoittamista, mutta voisi olla silti järkevää. Paras tietenkin olisi, jos äänestäjät ymmärtäisivät tämän ja osaisivat vaatia että kukin henkilö keskittyy vain yhteen tehtävään.

Maallikon on myös hyvä tietää, että näistä palkkioista maksetaan monissa puolueissa niin sanottua puolueveroa. Käytännössä jokainen luottamustoimesta maksettu korvaus toimii samalla osittain piilotettuna puoluetukena. Siksi sekä yksittäisillä päättäjillä että puolueorganisaatioilla on kannustin kasvattaa luottamustehtävien ja toimielinten määrää. Ja hehän siitä määrästä päättävät.

Jos tuoleja, joilla istua, on enemmän kuin istujia, niitä on luultavasti liikaa.

"Kaikkiaan rakennuksistamme on suojeltu yli kaksi prosenttia, ja määrä on kasvussa."

Hurja luku. Onko todella joka viideskymmenes rakennus niin merkittävä, että se kuuluu suojella?

Tässä myös näkyy markkina-arvosta irrallisen kiinteistöveron ongelma: on mahdollista, että rakennuksesta tulee taakka, jota kukaan ei halua itselleen. Luulisi olevan ilmiselvää, että jos rakennusta on käyttökelvoton, sääntelyn tai minkä vaan takia, on sen arvo nolla tai negatiivinen. Sen päälle veron lätkäiseminen on mieletöntä.

--

Vieraskynä | Tyhjenevä Suomi suojelee liian monia rakennuksia liian tiukoilla ehdoilla

https://www.hs.fi/nakemys/art-2000012076341.html

On Suomelle epäedullista, mikäli isoissa pöydissä keskustelu käydään näiden lukujen perusteella. Varusmiesjärjestelmän vaihtoehtokustannukset eivät tule lainkaan ilmi.

Ylipäätään puolustusbudjeteista keskustelu prosentteja pyörittämällä menee hieman ohi aiheen.
Keskeisimmän kysymyksen tulisi olla se, millaisia kyvykkyyksiä tällä hetkellä on, ja millaisille kyvykkyyksille on tarve.

Valtion työkalupakissa ei kuuluisi olla kykyä runtata yksittäisiä mielivaltaisia hankkeita läpi.

Jos hanke kannattaa ja kansan syvät rivit sitä janoavat, niin muu yhteiskunta kyllä rakentaa sen ilman valtion erityiskohtelua.

Lyön vetoa, että asepalveluksesta tullaan puhumaan tulevina vuosina samalla tavalla kuin peruskoulusta PISA-tulosten jälkimainingeissa.

Toivottavasti siinä ei käy samalla tavalla, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Kauppias hoitaa homman

Yksilölle työllistymisen insentiivit ovat hyvinkin selkeitä ja välittömiä, kuten myös työtä tarvitsevalle työn hankkimisen.

Onko todella tarpeellista lisätä tähän kokonaisuuteen kolmansia osapuolia ja keinotekoisia lisämekanismeja? Työmarkkinoiden suhteen julkisen sektorin tehtävä ei tulisi olla muu, kuin poistaa niitä kynnyksiä mitä se on itse menneisyydessä asettanut.

Ongelma on tunnistettu oikein, mutta ratkaisuehdotus menee metsään.

--

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012101286.html

Outo mielipidekirjoitus, mitähän kirjoittaja edes käytännössä toivoo tapahtuvan?

Millekään asumismuodolle tai ryhmälle ei pidä räätälöidä erityiskohtelua, vaan jokainen tekee oma päätöksensä siitä, miten ja missä asuu.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012053671.html

Päivän leikkauskohde:

Vapaaehtoistyönteon seuraamiseen ja siitä rankaisemiseen käytetyt virkamiestyötunnit.

Valvontakoneiston rakentamiselle vaikuttaa olevan massiivinen tarve, ja sen palasia runtataan läpi niin suunnasta kuin toisesta.

Tietenkin on hyvin vaikeaa argumentoida lasten suojelemiseen vetoavaa argumenttia vastaan, mutta kyseessä onkin silmänkääntötemppu. Valtion kontolle pyritään nostamaan näennäisesti jalo tavoite muiden päämäärien keppihevoseksi.

Välittömän vastuun lapsesta tulisi tietenkin kuulua hänen huoltajilleen. Heille on triviaalia päättää, minkälaisiin laitteisiin ja alustoille lapsella on pääsy.

Viisivuotiaan ei missään nimessä kuulu operoida sirkkeliä, mutta onko ratkaisu todella vaatia jokaista sirkkeliä lukittautumaan, ellei käyttäjä todenna ikäänsä?

Hyvä kirjoitus. Huoltovarmuus on ehdottomasti konsepti, joka on otettu vaikka minkälaisen toiminnan keppihevoseksi.

Esim. nykymallisia maataloustukia on perusteltu huoltovarmuudella iät ja ajat, mutta alan Venäjä-riippuvuuden purkamiseen havahduttiin kunnolla vasta vuonna 2022.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000012137677.html

Osallistava budjetointi ei tuota paljoa muuta kuin julkisen sektorin turhaa rönsyämistä luontaisten velvoitteidensa ulkopuolelle.

Tulosvastuun puute johtaa toistuvasti tehottomuuksiin ja järjettömyyksiin. Olisiko tästä mahdollista päästä eroon?

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012141546.html

Jonkun silmissä toistuva teema postauksissani saattaa olla: ”Öy öy, katsokaa, kun julkinen sektori tekee jotain hölmöä.” Tämä on tavallaan totta, mutta se ei itsessään ole pointti.

En väitä, etteikö yksityinen sektori kykenisi hölmöyksiin aivan yhtä lailla. Merkittävin ero näiden kahden välillä on markkinamekanismi ja sen tuoma vastuu.

Vapailla markkinoilla toistuvasti hölmöyksiä tuottavat toimintamallit kuihtuvat ajan myötä pois. Minkä tahansa toiminnan suojaaminen tältä itsekorjautuvalta mekanismilta on itsessään haitallista ja ansaitsee siksi kaiken siihen kohdistuvan kritiikin.

Mutta sentään Helsinki onnistui tinkaamaan 50 kiloa pois edellisestä vastaavasta hankkeesta. Ottamatta edes huomioon inflaatiota.

Että sinänsä halpaa kuin saippua.

Perjantain piristykseksi: Moskovan pörssi kutittelee kahden tonnin haamurajaa ja hyökkäyssodan alun alimpia pohjamutia.