Kun kansallismielinen vaikuttaminen on elimellinen osa tavallista elämää ja arkea, se väistämättä muistuttaa että puhtaan ideologisen puurtamisen ohella kansallismielisyys on paljon muutakin. Sitä ei pidä nähdä velvollisuutena joka vain imee voimia, vaan täysin päin vastoin. Asiana joka inspiroi toimimaan ja elämään.
VY telegram kanavalla kuvia ja videoita iltamista. Veriyhteys onnittelee Ukkometsoa vuosien työstä.
VY telegram kanavalla kuvia ja videoita iltamista. Veriyhteys onnittelee Ukkometsoa vuosien työstä.
Luola 2
Maaperässä tai kalliossa olevaa luonnonvoimien muodostamaa onkaloa kutsutaan luolaksi. Kesällä 2020 maailman kansakuntien vetäydyttyä koteihinsa päätti joukko äärimäisen ei-täysi-ikäisiä nuoria järjestää juuri oman näköisensä keikan black metallin sielunmaisemassa, luola- ja metsämaastossa. Tapahtuma oli kaikessa kaoottisuudessaan verrattoman hyvä, ja pian undergroundissa heräsi nälkä nähdä lisää tällaista yhteiskunnasta irroittautuvaa mekkalaa.
Marraskuisena iltana pääsi viidenkymmenen hengen yleisö kokemaan Luola kakkoseksi nimetyn tapahtuman. Tällä kertaa keikkapaikkana toimi myös eräänlaisen luonnonvoiman eli ihmisen muovaama onkalo: yrttiviinaoksennukselta haissut autotalli pääkaupungin laitapuolella. Yleisö oli täynnä innokasta vipeltäjää ja ikäjakauma oli melko dramaattinen.
Illan ensimmäisenä aktina kuultiin EHRE, jonka pikaisesti loppuunmyyty ensidemo on kerännyt kovia ylistyssanoja. Järkyttävän huonoista soundeista kärsinyt keikka oli sinänsä ilo katsella, sillä soittajat olivat todella raivolla mukana. Keskiössä ollut mr. Ehre käytti ääntään perkeleen hyvin, ja kombon yhteensoitto oli hioutunut entisestään. Siinä missä ensimmäinen luolakeikka jäi Ehren osalta hyvin lyhyeksi, saatiin nyt kuulla täysimittainen annos kotimaista NSBM:ää.
Ensimmäisen demonsa juuri intter nettiin pukannut BLACK SUN DISCIPLE oli selkeästi illan ehein yhtye. Panssarituhon elkein tykitetty Satanic Warmasterista henkeään hakeva black metal oli riemukasta katseltavaa. Rumputulen kaltaisella rytinällä puskenut Lord Necrogrinder pani soittimensa solmuun hurjalla tarkkuudella, jonka tukemana koko bändi nousi aivan omalle tasolleen illan akteista. Keikan päätepuolella kuultiin lainat Satanic Warmasterilta kappale Vampiric Tyrant ja Goatmoonilta Kunnia Armageddon. Aikuisten kansallismielisiltä keikoilta tuttu "tämä oli kyllä hyvä!" -huudahdus oli omittu nuorison toimesta ja se raikui jokaisen kappaleen jälkeen.
Kuuntele Black Sun Disciplen tuore demo Sairas profeetta täältä: https://www.youtube.com/watch?v=HWnLXPyU6f8
Kolmantena mestoilla olikin Kansojen Hävittäjä. Goatmoonin kappaleesta nimensä ottanut ja naudanveren ulkoisen käytön maksimoinut yhtye oli vaikuttava näky. Esiintymisessä oli huomattavasti enemmän itsevarmuutta: yhtye oli jättänyt turvallisen ringissä soittamisen taakseen ja otti paljon enemmän kontaktia yleisöön. Kappalemateriaaliin oli saatu enemmän toimintaa ja vaikka kahden kitaristin yhteensovittamisessa tuntui olevan edelleen haasteita, kokonaisuus oli äärimmäisen elinvoimainen. Toivottavasti yhtyeeltä saadaan lisää kuunneltavaa materiaalia pikapuoliin!
Kirjoittajan silmiin oli osunut keikkamainos, jossa mainittiin mystinen White Uprising. Yhtyeelle oli valittu rohkeasti illan viimeinen soittopaikka. Ikävä kyllä yhteiskunta ei ollut tämän ajatuksen kanssa samaa mieltä: siionistihallinnon väkivaltakoneisto ilmestyi paikalle meluilmoituksen perusteella ja keikkapaikka oli tyhjennettävä ennen kuin viimeinen yhtye pääsi soittamaan nuottiakaan. Nämä juutalaisten ja sosialistien kätyrit näyttivät, ettei ole väliä onko taiteen esittäjä kokenut konkari tai nuori tarmokas taistelija. Kansallismielinen taide on aina ensimmäisenä saappaan alla. Tästä huolimatta ilta oli mainio. Oli jälleen suuri ilo nähdä nuorta toimijuutta näin marginaalisen musiikin parissa, ja Veriyhteys jää odottamaan innokkaana seuraavia tilaisuuksia nähdä nuorta verta.
Maaperässä tai kalliossa olevaa luonnonvoimien muodostamaa onkaloa kutsutaan luolaksi. Kesällä 2020 maailman kansakuntien vetäydyttyä koteihinsa päätti joukko äärimäisen ei-täysi-ikäisiä nuoria järjestää juuri oman näköisensä keikan black metallin sielunmaisemassa, luola- ja metsämaastossa. Tapahtuma oli kaikessa kaoottisuudessaan verrattoman hyvä, ja pian undergroundissa heräsi nälkä nähdä lisää tällaista yhteiskunnasta irroittautuvaa mekkalaa.
Marraskuisena iltana pääsi viidenkymmenen hengen yleisö kokemaan Luola kakkoseksi nimetyn tapahtuman. Tällä kertaa keikkapaikkana toimi myös eräänlaisen luonnonvoiman eli ihmisen muovaama onkalo: yrttiviinaoksennukselta haissut autotalli pääkaupungin laitapuolella. Yleisö oli täynnä innokasta vipeltäjää ja ikäjakauma oli melko dramaattinen.
Illan ensimmäisenä aktina kuultiin EHRE, jonka pikaisesti loppuunmyyty ensidemo on kerännyt kovia ylistyssanoja. Järkyttävän huonoista soundeista kärsinyt keikka oli sinänsä ilo katsella, sillä soittajat olivat todella raivolla mukana. Keskiössä ollut mr. Ehre käytti ääntään perkeleen hyvin, ja kombon yhteensoitto oli hioutunut entisestään. Siinä missä ensimmäinen luolakeikka jäi Ehren osalta hyvin lyhyeksi, saatiin nyt kuulla täysimittainen annos kotimaista NSBM:ää.
Ensimmäisen demonsa juuri intter nettiin pukannut BLACK SUN DISCIPLE oli selkeästi illan ehein yhtye. Panssarituhon elkein tykitetty Satanic Warmasterista henkeään hakeva black metal oli riemukasta katseltavaa. Rumputulen kaltaisella rytinällä puskenut Lord Necrogrinder pani soittimensa solmuun hurjalla tarkkuudella, jonka tukemana koko bändi nousi aivan omalle tasolleen illan akteista. Keikan päätepuolella kuultiin lainat Satanic Warmasterilta kappale Vampiric Tyrant ja Goatmoonilta Kunnia Armageddon. Aikuisten kansallismielisiltä keikoilta tuttu "tämä oli kyllä hyvä!" -huudahdus oli omittu nuorison toimesta ja se raikui jokaisen kappaleen jälkeen.
Kuuntele Black Sun Disciplen tuore demo Sairas profeetta täältä: https://www.youtube.com/watch?v=HWnLXPyU6f8
Kolmantena mestoilla olikin Kansojen Hävittäjä. Goatmoonin kappaleesta nimensä ottanut ja naudanveren ulkoisen käytön maksimoinut yhtye oli vaikuttava näky. Esiintymisessä oli huomattavasti enemmän itsevarmuutta: yhtye oli jättänyt turvallisen ringissä soittamisen taakseen ja otti paljon enemmän kontaktia yleisöön. Kappalemateriaaliin oli saatu enemmän toimintaa ja vaikka kahden kitaristin yhteensovittamisessa tuntui olevan edelleen haasteita, kokonaisuus oli äärimmäisen elinvoimainen. Toivottavasti yhtyeeltä saadaan lisää kuunneltavaa materiaalia pikapuoliin!
Kirjoittajan silmiin oli osunut keikkamainos, jossa mainittiin mystinen White Uprising. Yhtyeelle oli valittu rohkeasti illan viimeinen soittopaikka. Ikävä kyllä yhteiskunta ei ollut tämän ajatuksen kanssa samaa mieltä: siionistihallinnon väkivaltakoneisto ilmestyi paikalle meluilmoituksen perusteella ja keikkapaikka oli tyhjennettävä ennen kuin viimeinen yhtye pääsi soittamaan nuottiakaan. Nämä juutalaisten ja sosialistien kätyrit näyttivät, ettei ole väliä onko taiteen esittäjä kokenut konkari tai nuori tarmokas taistelija. Kansallismielinen taide on aina ensimmäisenä saappaan alla. Tästä huolimatta ilta oli mainio. Oli jälleen suuri ilo nähdä nuorta toimijuutta näin marginaalisen musiikin parissa, ja Veriyhteys jää odottamaan innokkaana seuraavia tilaisuuksia nähdä nuorta verta.
YouTube
Black Sun Disciple - Sairas profeetta
1. Sairas profeetta. (demo version)
2. Mustan auringon voima. (demo version)
2. Mustan auringon voima. (demo version)
Rage Against The Globalist Machine – Rage Against The Globalist Machine (Europa Erwache Productions & D88, 2020)
Elektroninen musiikki on valtavirtaa, mutta sen yleisöpotentiaalia ei olla vielä täysin ymmärretty eurooppalaisen identiteetin ja kulttuurin puolustajien keskuudessa. Hyviä kokeiluja tähän suuntaan on toki tehty kuten Zetazeroalfan elektro-albumi Estremocentroalto (2007) ja 1980-luvun Ranska-RAC:n kovan nimen Bunker 84:n laulajan Laurentin viime vuosien projektit BKR42 ja Gevaudan.
Globalismin ja muun vastaavan superkommunismin vastaisen kapinamusiikin juuret ovat edelleen syvällä kitaravetoisessa rockissa, jonka vuoksi myös rotutietoisessa elektronisessa musiikissa vaalitaan edelleen rock-elementtejä. Koska tyylipuhdas elektroninen musiikki on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vielä vähäistä, RAC:n kokeellisilla laitamilla on suosittu hybridityylejä kuten Industrial metallia.
Tosin Suomessa RAC-henkinen Industrial metal on harvinaista herkkua, mutta läntisissä naapurimaissa sitä on tehty jo pitkään. Tunnetuimpana esimerkkinä norjalainen NSBM-bändi Disiplin, jonka levyä Radikale Randgruppe (2011) pidetään jo nyt uusfasistisen industrial metallin klassikkona. Kotimaisen alan tulokkaan Rage Against The Globalist Machine (RATGM) debyyttilevy ei välttämättä saa välitöntä klassikon arvoa, mutta ainutlaatuisen konseptinsa vuoksi se jää varmasti kotimaisen äärimusiikin aikakirjoihin.
RATGM:n taustalla häärii sama mies, joka raivasi maassamme tietä ultranationalistiselle grindcorelle bändillään Auschwitz Symphony Orchestra (ASO). Samainen musiikin moniosaaja vastaa myös Dead Kommunist -punkbändin musiikista. Tällä kertaa hän operoi Industrial metallin parissa eikä lainkaan huonoin tuloksin.
Tätä levyä kuunnellessa ei voi välttyä valtavirtabändi Ministryn haamulta. Ministryn 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun levyissä metallikitarat ja elektronisen biitin naittaneesta Industrial metallista tuli lähes standardi, joka kuuluu myös RATGM:ssa. Mistään hiilipaperikopioista ei silti ole kyse, vaan RATGM:lla on täysin oma rujo soundinsa, jossa pompöösin metalliset särökitarat tuovat nyrjähtäneen kontrastin halpis rumpukoneelle. Lisäksi taustalla soivan elektronisen äänimaton rakentamisessa ei olla sorruttu kaikkein ilmeisimpiin ratkaisuihin, vaikka käytössä ei ole ollutkaan moderneinta soittokalustoa. Välillä mennään jopa kevyesti (pseudo)Hammondilla kuten levyn päättävissä kappaleissa ”We took the wrong step years ago” ja ”Urban guerilla”.
Siinä missä Dead Kommunistin ja ASO:n lyriikoissa paistaa välillä läpi kieli poskessa -asenne, operoi RATGM pelkästään ankaran globalismikritiikin parissa. Albumia voikin pitää teemalevynä, sen verran monessa kappaleessa globalismin kielteisiä vaikutuksia arvioidaan eri näkökulmista. Esityksissä käsitellään muun muassa globalistista sortovaltaa (”Oppressors”), EU:n mädännäisyyttä (”Union of Deception”), hallitsevia nukkemestareita (”Planet Rothschild”) ja kansainvälistä rahanvaltaa (”The End of Plutocracy”), jossa lauletaan mm.
Web of financial controllers
The Hydra of corruptiom
Creating money out of nothing
They have the right
Removing that
Will be the end of their might
Ones and zeros
On the screen
Will disappear
Purification unforceen
Julkaisusta huomaa myös Unabomberin manifestin kuluneen tekijän käsissä. Teknologian oikeutusta ja välttämättömyyttä kyseenalaistetaan esityksessä ”Technology of Death” ja sille tarjotaan vastaukseksi edeltävä kappale, ekofasistinen julistus ”Return to Primitive”. On selvää, ettei normipituuden kestävien kappaleiden tarkoitus ole argumentoida kovin syvällisesti, vaan lyyrisillä totuuden sivalluksilla pyritään pikemminkin kiteyttämään näkemyksiä, joita jokainen voi sitten tykönään pohtia tarkemmin.
Satunnaisen kuulijan kannalta hakkaavan biitin varassa soitetun junttaavan Industrial metallin ”ongelma” on hypnoottisuuteen tähtäävä monotonisuus.
Elektroninen musiikki on valtavirtaa, mutta sen yleisöpotentiaalia ei olla vielä täysin ymmärretty eurooppalaisen identiteetin ja kulttuurin puolustajien keskuudessa. Hyviä kokeiluja tähän suuntaan on toki tehty kuten Zetazeroalfan elektro-albumi Estremocentroalto (2007) ja 1980-luvun Ranska-RAC:n kovan nimen Bunker 84:n laulajan Laurentin viime vuosien projektit BKR42 ja Gevaudan.
Globalismin ja muun vastaavan superkommunismin vastaisen kapinamusiikin juuret ovat edelleen syvällä kitaravetoisessa rockissa, jonka vuoksi myös rotutietoisessa elektronisessa musiikissa vaalitaan edelleen rock-elementtejä. Koska tyylipuhdas elektroninen musiikki on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vielä vähäistä, RAC:n kokeellisilla laitamilla on suosittu hybridityylejä kuten Industrial metallia.
Tosin Suomessa RAC-henkinen Industrial metal on harvinaista herkkua, mutta läntisissä naapurimaissa sitä on tehty jo pitkään. Tunnetuimpana esimerkkinä norjalainen NSBM-bändi Disiplin, jonka levyä Radikale Randgruppe (2011) pidetään jo nyt uusfasistisen industrial metallin klassikkona. Kotimaisen alan tulokkaan Rage Against The Globalist Machine (RATGM) debyyttilevy ei välttämättä saa välitöntä klassikon arvoa, mutta ainutlaatuisen konseptinsa vuoksi se jää varmasti kotimaisen äärimusiikin aikakirjoihin.
RATGM:n taustalla häärii sama mies, joka raivasi maassamme tietä ultranationalistiselle grindcorelle bändillään Auschwitz Symphony Orchestra (ASO). Samainen musiikin moniosaaja vastaa myös Dead Kommunist -punkbändin musiikista. Tällä kertaa hän operoi Industrial metallin parissa eikä lainkaan huonoin tuloksin.
Tätä levyä kuunnellessa ei voi välttyä valtavirtabändi Ministryn haamulta. Ministryn 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun levyissä metallikitarat ja elektronisen biitin naittaneesta Industrial metallista tuli lähes standardi, joka kuuluu myös RATGM:ssa. Mistään hiilipaperikopioista ei silti ole kyse, vaan RATGM:lla on täysin oma rujo soundinsa, jossa pompöösin metalliset särökitarat tuovat nyrjähtäneen kontrastin halpis rumpukoneelle. Lisäksi taustalla soivan elektronisen äänimaton rakentamisessa ei olla sorruttu kaikkein ilmeisimpiin ratkaisuihin, vaikka käytössä ei ole ollutkaan moderneinta soittokalustoa. Välillä mennään jopa kevyesti (pseudo)Hammondilla kuten levyn päättävissä kappaleissa ”We took the wrong step years ago” ja ”Urban guerilla”.
Siinä missä Dead Kommunistin ja ASO:n lyriikoissa paistaa välillä läpi kieli poskessa -asenne, operoi RATGM pelkästään ankaran globalismikritiikin parissa. Albumia voikin pitää teemalevynä, sen verran monessa kappaleessa globalismin kielteisiä vaikutuksia arvioidaan eri näkökulmista. Esityksissä käsitellään muun muassa globalistista sortovaltaa (”Oppressors”), EU:n mädännäisyyttä (”Union of Deception”), hallitsevia nukkemestareita (”Planet Rothschild”) ja kansainvälistä rahanvaltaa (”The End of Plutocracy”), jossa lauletaan mm.
Web of financial controllers
The Hydra of corruptiom
Creating money out of nothing
They have the right
Removing that
Will be the end of their might
Ones and zeros
On the screen
Will disappear
Purification unforceen
Julkaisusta huomaa myös Unabomberin manifestin kuluneen tekijän käsissä. Teknologian oikeutusta ja välttämättömyyttä kyseenalaistetaan esityksessä ”Technology of Death” ja sille tarjotaan vastaukseksi edeltävä kappale, ekofasistinen julistus ”Return to Primitive”. On selvää, ettei normipituuden kestävien kappaleiden tarkoitus ole argumentoida kovin syvällisesti, vaan lyyrisillä totuuden sivalluksilla pyritään pikemminkin kiteyttämään näkemyksiä, joita jokainen voi sitten tykönään pohtia tarkemmin.
Satunnaisen kuulijan kannalta hakkaavan biitin varassa soitetun junttaavan Industrial metallin ”ongelma” on hypnoottisuuteen tähtäävä monotonisuus.
”Ongelma” on pitkälti sama kuin lo-fi black metallissa, jonka sisälle konsensustodellisuuden raameissa elävän zombikansalaisen on vaikea päästä.
Radion melodiasaasteella ehdollistetun kuulijan onkin vaikea keskittyä ja orientoitua tämänkaltaiseen musiikkiin. Perinteistä melodista biisirakennetta levyllä edustaa vain edellä mainitut päätöskappaleet ”We took the wrong step years ago” ja ”Urban guerilla”. Sattumoisin biisit eivät ole RATGM.n omaa tuotantoa, vaan ne on lainattu happobändi Hawkwindin laulukirjasta.
Arvio: RL
Radion melodiasaasteella ehdollistetun kuulijan onkin vaikea keskittyä ja orientoitua tämänkaltaiseen musiikkiin. Perinteistä melodista biisirakennetta levyllä edustaa vain edellä mainitut päätöskappaleet ”We took the wrong step years ago” ja ”Urban guerilla”. Sattumoisin biisit eivät ole RATGM.n omaa tuotantoa, vaan ne on lainattu happobändi Hawkwindin laulukirjasta.
Arvio: RL